tiistai, 14. kesäkuu 2016

Ninja-elokuvien hurmaa...

Mummo tapetaan. Suojelupoliisi soitetaan paikalle. Poliisi menee aivan eri osoitteeseen ja kohtaa rikollisjengin, jonka jäseniä hän alkaa väkivaltaisesti listiä. Pari jengiläistä onnistuu ampumaan poliisin. Isokokoinen jengiläinen alkaa tukikohdassa tappaa omia kavereitaan väittäen samalla olevansa poliisi. Roistopoliisi tuhlaa luodin ulkona myös kusella olevaan spukeen. Roistopoliisi noutaa sinisen jumppakassin kerrostaloasunnosta. Hissimatkat on yksityiskohtaisesti kuvattu. Hissimatkoilla ei tapahdu mitään. Roistopoliisi varastaa polkupyörän ja ajaa rivitaloalueelle, jossa mummo elokuvan alussa tapettiin. Roistopoliisi tappaa mummon kämpässä olevat tyypit mm. pilkkomalla palasiksi ja repimällä jalat irti. Hän jättää sinisen jumppakassin rikospaikalle. Takapihalla hän telottaa puutarhatöitä tekevät tyypit. Roistopoliisi kusee talon nurkalle. Nurkan takana jengiläisten aiemmin tappama poliisi syö muina miehinä tikkaria ja lataa revolveriaan. Poliisi ampuu Roistopoliisin ja elokuva päättyy. Miksi elokuvan nimi oli Gibson, en tiedä?

Edellä oleva juonikuvaus kuuluu Trash Videon (silloinen HomeVideoHerwood) Gibson-elokuvaan, vuodelta 1992. Vuosiluvusta voi arvata että kyseessä on pikkupoikien pyssyleikki-elokuva vailla järkeä, eikä mikään "oikea" elokuva voisi koskaan olla sisällöltään yhtä sekava. Ajattelin itse aika pitkälle samoin kunnes tutustuin ystäväni Villen digitoimaan Godfrey Ho:n ninja-VHS-elokuvaan Ninja Empire. "Edes Einstein ei saisi Godfrey Ho filmistä tolkkua" sanoi Ville ja oli varmasti oikeassa.

Tämän kokemuksen rohkaisemana päätin vihdoista viimein syöksyä ennakkoluulottomasti ninja-elokuvien maailmaan, enkä nyt tarkoita mm.mainiota American Ninja-sarjaa tai Ninja I-III trilogioita. Tarkoitan vähemmän tuntemattomia, lapsuusmuistojen kultaamien 80-luvun videovuokraamoiden hämärien perähyllyjen täytteenä jo nuoruusvuosinaan pölyttyneitä nyt jo keski-iän saavuttaneita nauhoja, joissa ei juuri ryppyjä tai kulumisjälkiä näy. Näiden elokuvien kannet olivat varhaisteini-iässä lukuisia kertoja ihastelun kohteena, mutta nauhuriin asti eivät itselläni milloinkaan päässeet. But now it's time to erase that mistake, kuten Dick Jones totesi Robocopissa.

Ninja Empiren lisäksi valikoin katsottavaksi tietysti Mats Helgen legendaariset The Ninja Mission (1984) ja Russian Ninja (1988), joista jälkimmäinen on ainoa näistä jonka olen ennen nähnyt. Loput valikoidut ninjailut ovat: Ninja Empire (1986), Fighting Dragon (1974), Ninja Assassins (1985), Ninja's Force (1984) ja  Ninja in the dragons den (1982).




Otetaanpa hetkeksi tarkastelun kohteeksi tuon ensin mainittu mestariteos nimeltään Ninja Empire (VHS-kotelossa nimeksi merkitty Ninja Fantasy).



Elokuvan alussa pari valkoista ninjaa treenaa ja voivottelee kun mustat ninjat terrorisoivat maailmaa ja pyrkivät valloittamaan sen. On aika tehdä asialle jotain. Toinen ninjoista onkin poliisi ja vannoo tekevänsä lain nimessä kaikkensa estääkseen mustia ninjoja. Rikollispomo päättää lähteä Filippiineille ja elokuva alkaa seurata hänen taisteluaan paikallista poliisia, Alexia, vastaan. Alex on kurkkuaan myöden täynnä roiston ryökäleiden touhuja ja ampuu ja hakkaa pidättämänsä tyypit.



Tämähän ei käy laatuun ja jopa Filippiineillä johtaa potkuihin poliisin hommista. Mustat ninjat tappavat Alexin pojan ninjoille vähemmän perinteisellä pommiattentaatilla. Alexin entinen naispuoleinen työkaveri haluaa soluttautua rikollispomon joukkoihin. Niin hän tekeekin ja mukamas pokaa rikollispomon. Kun kaksikko vetäytyy yhdessä sovussa makuuhuoneen puolelle alkaa nainen yhtäkkiä kiljua ja roistopomo raiskaa hänet. Raiskauksen ollessa käynnissä leikataan yhtäkkiä sateiselle kadulle jossa joku tuntematon nainen juoksee yöpaita päällä ja kiljuu.

Välillä seurataan rikollispomoa joka toisinaan halailee onnellisesti ja toisinaan raiskailee soluttautunutta kyttää ja välillä seurataan Alexia sekä joitain muita tyyppejä, joista en saanut selvää ketä olivat ja miksi heitä näytettiin. Mustat ninjat hiippailevat välillä eri paikoissa ja onnistuvat epäonnistumaan tappohommissa aina paitsi Alexin lapsen ja vaimon kohdalla.

Vasta aivan elokuvan lopussa, lukuisten irrallisten kohtausten ja hahmojen ruudulla pyörittämisen jälkeen palataan tökerösti valkoisten ja mustien ninjojen väliseen taisteluun. Muutama minuutti huonosti koreograffioitua ja näyteltyä ninja-tappelua ja valkoinen ninja voittaa. Juuri lyödessään mustien ninjojen johtajan valkoinen ninja sanoo että haluaa hallita maailmaa (???). Kuolemansa jälkeen musta ninja nousee ylös ja huutaa että tämä on vain fyysisen kropan kuolema ja että hän aikoo palata vielä. The End.



Samoin kuin Ninja Empiressä myös Fighting Dragon ja Ninja Assassins soljuvat tykin kankaalta silmämunien kautta tajuntaani vain poistuakseen sieltä hetkeä myöhemmin muistijälkeä jättämättä. Katselin nämä kolme ninjailua yöllä vatsatautista lasta hoitaessani ja täytyy myöntää että näin sekavien leffojen katsominen varhaisen aamun tunteina ei ehkä oikeuta minua arvostelemaan näitä ninjateoksia kovinkaan syvällisesti. Eräänlaisena yleistyksenä voisi näistä todeta että varsinaisia ninjoja on vähemmän kuin kannen perusteella odottaisi ja "idän ihmeiden" martial arts-taidot eivät yleensä juuri päätä huimaa.

Ninja in the Dragons den onkin sitten aivan eri maata. Itämaisille leffoille tyypillisen mestari-oppipoika-juonen ympärille kyhätty puolitoistatuntinen on alusta loppuun täynnä toinen toistaan huikaisevampia taistelukoreografioita. Läkähdyttävän pitkät tappelut sisältävät todella kekseliäitä liikkeitä ja ympäristöä käytetään tehokkaasti taisteluaseena. Mieleen tulevat muutamat Jackie Chanin alku-uran tekeleet kuten Drunken master, jota voi kyllä yleissivistävänä teoksena suositella kaikille Jackie Chanin myöhemmistä rooleista pitäneille.

Kovaa ninja-toimintaa Ninja in the Dragons denistä

Viimeiseksi onkin sitten aika syventyä Mats Helgen, tuon ruotsalaisen visionäärin mestariteoksille The Ninja Mission ja The Russian Ninja. 80-luvun alussa Mats Helge oli nähnyt Hollywoodin ninja-elokuvia ja oli vankasti sitä mieltä että ruotsissakin voisi tehdä halvan, mutta menestyvän Ninja-elokuvan. Helgen ura oli edennyt huterasti epäonnistumisesta vankilan kautta seuraavaan epäonnistumiseen, mutta elokuvantekemisen into ei vaan ottanut laantuakseen. Mats onnistui rekrytoimaan päänäyttelijät ja kuvausryhmän puoli-ilmaiseksi Puolasta ja alkoi samantien kuvata The Ninja Missionia.

Elokuvasta näkee heti että nyt ollaan asian ytimessä. Volvot kaahailevat ruotsalaisen pikkukaupungin katuja ja tissejään auliisti esittelevä päätähti viihdyttää disco-kansaa hittimusiikilla. Myös ninjoja on tällä kertaa tarpeeksi, joskin huppupäiden näyttelijöiltä puuttuvat kaikenlaiset martial-arts taidot, joten tossu ei nouse, mutta onneksi ninjakin voi ampua konepistoolilla.



The Ninja Mission on täydellistä viiden tähden ninja-viihdettä. Katselimme elokuvan Antin ja Villen kanssa ja huomasimme että olimme itsekin kuvanneet lähes samanlaisella valaistuksessa samanlaisella tehdaskuvauspaikalla samanlaista sekoilua 2000-luvun alkupuolella vaikka tuolloin emme olleet kukaan vielä Ninja Missionia nähneet. Eeppistä.

Taidonnäytteitä Ninja Missionista

Sen enempää Ninja Missionin juonta spoilaamatta voi vielä kertoa että valmistuttuaan kriitikot tyrmäsivät elokuvan täysin, mutta lopulta kun elokuva rantautui Amerikkaan niin elokuvayleisö löysi sen ja ottivat omakseen. Leffasta tuli klassikko ja Mats Helgen ura sai jatkua loistokkaasti eteenpäin, vaikka tuotot katosivatkin oudosti kuin tuhka tuuleen. Suosittelen muuten Youtubesta löytyvää dokumenttia The Ninja Missionista, joka kannattaa katsoa ennen kuin katsoo itse elokuvan, paljon mielenkiintoista dataa hyvin esitettynä.

Tässä linkki youtube-dokkariin

The Russian Ninja valmistui neljä vuotta Ninja Missionin jälkeen eikä Venäjälle ja Ruotsiin sijoittuva kökkö agentti-/ninjaseikkailu ottanut tuulta alleen edes vannoutuneimpien ninja-elokuvaystävien parissa. Näyttely on karmaisevan paskaa ja juoni kuin esikoululaisen kirjoittama (Mats Helge ei muuten em.dokumentin mukaan juuri osannut lukea tai kirjoittaa edes aikuisiällään). Kalkkuna-arvoja Neukkuninjalla kyllä on sitten vaikka muille jakaa. Kyllä tämän jaksaa kerran viidessä vuodessa katsoa ja ihastella sen vilpitöntä typeryyttä. Suosittelen lämpimästi.

Näyte Neukkuninjan näyttelijäsuorituksista ja räjähtävästä toiminnasta

No miksi kulutin taas aikaani näiden elokuvien parissa ja miksi kirjoitan siitä vielä teillekin? Järjellä sitä en voi perustella vaan kyseessä on luultavasti loputon halu ihmetellä kuinka entisaikoina jotkut ihimset oikeasti tekivät tällaisia elokuvia. Ja jotkut vielä vuokrasivat niitä täällä pohjolan peräkylillä pieniltä videovuokraamoilta lauantaisaunan jälkeiseksi viihteeksi. Ennen oltiin aika vähään tyytyväisiä. Miten niin paljon on muuttunut 30 vuodessa että "tavallinen" nykyihminen ei suostuisi uskomaan (saati sitten katsomaan) millaista sekoilua joskus onkaan tehty?



Näitä kysymyksiä saa esittää uudestaan ja uudestaan ja yhdessä samanhenkisten kavereiden kanssa vastauksia niihin etsiä aina toisinaan kun kokoonnumme katsomaan yhdessä jotain, yleensä Villen tekemää löytöä.

Ninja-elokuvia en itse välitä kovin usein katsoa, liian usein hieno VHS-kansikuva Ninjasta osoittautuu huijaukseksi ja kyseessä on vain huono kung-fu-elokuva. Godfrey Ho lienee jonkun sortin mestari tällaisissa tempuissa ja kuuluisa myös siitä että isot osat hänen elokuvistaan ovat pätkiä muista elokuvista. Hän kierrättää kuvaamaansa matskua useissa leffoissaan ja harvoin edes yrittää solmia juonenpätkiä toisiinsa yhteen jollain juonikuviolla.



Huonojen, siis oikeasti huonojen elokuvien (ei mitään nykyaikaista Fast & Furious-paskaa) katsominen on hauskaa. Nykyään komediatkaan eivät naurata kuten esim Indonesialaiset toimintaelokuvat 80-luvun alkupuolelta. Jos et koskaan ole yhtään aitoa roskafilmiä katsonut (Trash Videon filmejä ei tässä yhteydessä lasketa) niin suosittelen lämpimästi että hakeudut samanhenkiseen seuraan, hankitte jostain vaikka jonkun tässä blogauksessa tai VHS-Finland Facebook-ryhmän sivuilla esitellyn klassikon, korkkaatte viinipullon ja siirrytte hetkeksi videotoiminnan kultakaudelle.

Kirjoittanut: Matti KLO 14:03

Tunnisteet: mats helge, trash video klassikot, ninja, russian ninja, ninja mission

Ole ensimmäinen kommentoija