torstai, 5. marraskuu 2015

Viisi vuotta Cinemadromea

Tampereen suuin genre-elokuviin keskittynyt elokuvafestivaali, Cinemadrome, saavuttaa marraskuussa 2015 varteenotettavan uhmaiän, viisi vuotta! Onkin hyvä aika kertailla kohokohtia vuosien varrelta. Mutta ennenkö mennään itse asiaan, muistutettakoon viisivuotistapahtumasta, joka on nimetty ytimekkäästi Commandon lausahduksella LET OFF SOME STEAM!

http://cinemadrome.com/elokuva/Friday_the_13thhttp://cinemadrome.com/elokuva/Count_Dracula


Perjantai 13. päivän (13.11.2015) ohjelmiston aloittaa klo 18 tyylikkäästi Sean S. Cunninghamin aito, alkuperäinen Friday the 13th remasteroituna DCP-projektiona. Lauma teinejä kesäleirillä on leffan alkumetreistä lähtien tuomittu, kun varjoissa pysyttelevä murhaaja laittaa teräaseet tositoimiin! Seuraavaksi klo 20 starttaa Todd Morriksen A Gun For Jennifer, joka ainakin allekirjoittaneelta on vielä näkemättä. Muistan että aikanaan Gorehoundin sivuilla teosta ylistettiin julmaksi urbaaniksi toimintaelokuvaksi Death Wishin ja Ms. 45:n hengessä. Elokuvaa ei huhuista huolimatta ole vielä julkaistu dvd:llä tai blu rayllä, joten nyt on harvinaista herkkua luvassa valkokankaalta! Illan päättää klo 22 Jesus Francon ohjaama ja Christoper Leen tähdittämä, erittäin hömelö kalkkunafilmi, Count Dracula, jonka olenkin katsellut VHS:ltä. Tämä on juuri näitä WTF-elokuvia, jotka ovat omiaan yleisön kanssa nautittuna teatterin hämärässä.

http://cinemadrome.com/elokuva/The_Cabinet_of_Dr._Caligarihttp://cinemadrome.com/elokuva/Commandohttp://cinemadrome.com/elokuva/The_Devil's_Wedding_Night
Lauantaina on ensimmäisenä vuorossa klo 18 mykkäelokuvaa livesäestyksellä. Tohtori Caligarin kabinetti (1920) nähdään Lau Naun säestyksellä. Totta puhuen mykkäelokuvat alkavat olemaan jopa minun makuuni liian vanhoja teoksia, mutta toisaalta livesäestyksellä näiden katsomisessa on kummallista tunnelmaa, jota ei muuten pysty saavuttamaan. Klo 20 alkavasta Commandosta on sitten mykkyys kaukana kun Arnold pääsee teurastamaan pahiksia isolla kädellä. Mikäli yleisö on yhtä mukana Commandossa, kuin viime vuonna samaan aikaan esitetyssä Predatorissa on tunnelma taatusti katossa ja sen läpi! Tätä ei kannata missata mistään hinnasta! Loppukuvaksi esitetään The Devil's Wedding night, italoroskaa 70-luvulta. Elokuva on minulle ennestään tuntematon, mutta trailerista voi päätellä maukasta kalkkunaa olevan luvassa!

Vuosien varrelta:
Viisivuotisen taipaleen varrella olemme esittäneet Cinemadromessa pikkuisen reilut sata elokuvaa (tarkalleen ottaen sataset paukkuu Let off Some Steamin yhteydessä), mikä on Tampereen kokoisessa kaupungissa kunnioitettava määrä genre-kamaa.

Ihan ensimmäinen Dromessa (Cinemadrome The Beginning 20.11.2010) esitetty elokuva oli Robert Rodriguezin Machete. Hurjia toimintakohtauksia latisti CGI-tehosteiden runsas viljely, mutta sittemmin olen alkanut hyväksymään ne ainakin tämän elokuvan kohdalla. Nykyään olemme Macheten ja sen jatko-osan kanssa ihan hyvää pataa. Samana iltana päätöselokuvana nähtiin jouluaiheinen klassinen murhakuva, Silent Night, Deadly Night, jota asiaankuuluvasti lämppäsi Trash Videon Murhapukki, josta oli aavistuksen verran lyhennetty tyhjäkäyntiä Dromen esitys-slottia varten.

Bronxin asvalttisoturit
Keväällä 2011, tarkalleen ottaen 9.4, oli vuorossa seuraava tapahtuma, Cinemadrome Nights Of Terror, jossa yleisöä shokeerasi Srdjan Spasojevicin A Serbian Film. Tapahtuman päätösleffana muistuu mieleen yksi parhaista Drome-kokemuksistani Juan Piquer Simónin ohjaama, Dick Randallin tuottama huikea slasherkalkkuna Pieces, missä mielipuolinen palapelimurhaaja pilkkoo naisia moottorisahalla palapeliään varten. Tämä foilmi on parhaimmillaan fiiliksessä mukana olevan festariyleisön keskellä katsottuna!

Syksyllä 2011 tapahtumaa hallitsi kaksi jatko-osien titaania, The Texas Chainsaw Massacre Part II sekä Evil Dead 2: Dead By Dawn. Nämä olivat kummatkin huikeita kokemuksia valkokankaalta 35mm filmiltä, kuin myös Enzo G. Castellarin The Bronx Warriors!

Rambo-yö syksy 2012
Vuosi 2012 oli toistaiseksi Dromen kovin vuosi, mikäli mittarina käytetään pelkkää leffojen määrää. Esitimme vuonna 2012 kaksikymmentäviisi kappaletta elokuvia, neljässä eri tapahtumassa! Huippukohtina mainittakoon Lucio Fulcin splatter-klassikot The New York Ripper ja Zombie, Stuart Gordonin Re-Animator, Rober A. Endelsonin kovatasoinen kodinvaltauskela Fight For Your Life, ennakkonäytös Gareth Evansin turpaanvetomaratoonista The Raid, Japanilaisesta Samurai-sarjasta koostettu Shogun Assassin, Joe Danten Howling sekä sokerina pohjalla RAMBO-ILTA, jossa esitimme kaikki Rambo-elokuvat yhdessä pitkässä maratoonissa. Huhhuh, mikä line-up hyvää ja laadukasta elokuvataidetta!

Keväällä 2013 oli vuorossa kuudes tapahtumamme Cinemdrome 666, jossa olikin mukana kaksi erittäin kovatasoista remake-ennakkonäytöstä: Franck Khalfounin Maniac (2012) ja Fede Alvarezin Evil Dead (2013). Vaikka en yleensä hirveästi remakeista perusta, olivat nämä kaksi virkistävän verisä ja laadukkaita uudelleenfilmatisointeja. Evil Dead taisi olla ensimmäinen Dromen historiassa loppuunmyyty näytös. Olisi synti olla mainitsematta muusta ohjelmistosta Cannon Groupin suurelokuvaa, Golan-Globus tuotannon kirkkainta timanttia, Charles Bronsonin tähdittämää Death Wish kolmosta! Mieleen muistuu myös huikea kalkkunakohellus, Dick Randallin tuottama CROCODILE, jonka typeryys sai haukkomaan jopa tämän kalkkunaexpertin henkeään!

Syksyllä 2013 esitettiin niin kutsuttu Cornetto-trilogia, joka pitää sisällään brittiläinen kolmikon Edgar Wright, Simon Pegg ja Nick Frost elokuvat Shaun Of The Dead, Hot Fuzz ja The Worlds End. Mielestäni ainoastaan Shaun Of The Dead on kolmikosta se ainoa todella päryyttävä teos, joskin kyttäleffa Hot Fuzz ja alien-invaasiofilmi The Worlds End ovat ihan ok katsottavaa. Italoroskaleffaklassikot Umberto Lenzin Eaten Alive ja Fulcin The House By The Cemetary ansaitsevat myös maininnan tässä, vaikka eivät kummatkaan omiin suosikkeihini kuulu.

Manos!!!
Kevät 2014 oli vahvasti kalkkunapainotteinen. Joel M. Reedin Bloodsucking Freaks ja Harold P. Warrenin Manos: The Hands of Fate tarjosivat ensiluokkaista roskahupia. Itseasissa Manos oli niin kuumaa kamaa että sen mieluusti haluaisin ohjelmistoon toisenkin kerran! Ärsyttävän paska ja Troma-tapaan erittäin selkeästi huonoutensa itsetiedostava Return to Nuke 'Em High lähinnä vitutti. En pystyisi katsomaan tätä yksin kotona vahvasti lääkittynäkään.

Hieman vaisuhkon kevätohjelmiston vastapainoksi 2014 Halloween olikin sitten taas erittäin kovaa kamaa: John Carpenterin Halloween (1978), Tony Maylamin The Burning ja George A. Romeron Night of the Living Dead (1968) kaikki yhden illan aikana! Henkilökohtaisesti pidän Halloweeniä yhtenä ylivarvostetuimmista kauhuelokuvista. Upean kuvauksen ja ikonisen tunnusmusiikin alta paljastuu erittäin hidastempoinen ja kankea teinislasher. Tämä on toki ensimmäisiä genressään ja Halloweenin ansiot ovat kiistatta merkittävät enkä väitä että Halloween olisi missään nimessä paska leffa, mutta silti heti perään pyöräytetty The Burning on näistä selvästi parempi teos. 

Pari viikkoa Halloweenin jälkeen, itse syksyn päätapahtumassa, katsottiin Cannon Group / Chuck Norris tuotanto Invasion U.S.A. (omasta mielestäni Cannon-katalogin parhaimmistoa) ja saksalalainen shokkipaukku, Nekromantik (onnistunut artsy ruumiin-nussiintafilmi), sekä jo aiemmin mainittu Predator! The Beyond jäi tosin harmillisesti itseltäni väliin. Löytyyhän tuo toki videohyllystä Arrow Videon hienona blu raynä, mutta silti; filmi on aina filmi!

TAPA TAI TULE TAPETUKSI!
Sitten koitti vuosi 2015, Cinemadromen viides vuosi! Keväällä järjestettiin tapahtuma Cinemadrome From Outer Space, jonka nimi arvatenkin pöllittiin Ed Woodin mestariteoksesta Plan 9 From Outer Space. Muita makeita mainintoja From Outer Space -tapahtumasta on näytökset elokuvista Mad Max 2: The Road Warrior ja Kill Or Be Killed. Ensimmäinen ei paljoa esittelyjä kaipaa, isolta kankaalta varsin hulppea kokemus elokuva-arkiston printiltä. Jälkimmäinen rankkaa minun kirjoissani yhtenä parhaimmista Cinemadrome kokemuksista. Kill Or Be Killed on uskomattoman hauska karate-kalkkuna, jossa oli paljon ikimuistoisia WTF-hetkiä. Suosittelen lämpöisesti!

Pettymyksiltäkään ei vältytty: Jörg Buttgereitin German Angst oli lupaavasta ideastaan huolimatta ankea episodi-elokuva, mutta Nekromantik 2 vasta paska olikin. Ykkösosan taiteellisuus oli viety aivan uusiin sfääreihin ja pituus oli venytetty reilusti yli 100 minuutin. Ei pystynyt katsomaan kokonaan, ei saatana.

Ja lopulta pääsemmekin tätä kirjottaessa viime viikonloppuna pidettyyn Halloween 2015 -pirskeisiin, jossa oli poikkeuksellisesti kolme elokuvaa: Joonas Makkosen Bunny The Killer Thing, The Texas Chainsaw Massacre (1974), The Hills Have Eyes (1978). Bunny the Killer Thing jätti hieman kylmäksi huolimatta hyvin mukana olleesta yleisöstä. Leffassa ei tuntunut punaista lankaa löytyvän mistään. Vuoden 2011 tapahtumien yön näytöksessä esitetty Bunny The Killer Thingin lyhytelokuvaversio tuntui hauskemmalta ja eheämmältä. Oli kuitenkin mukava nähdä paikan päällä Bunnyn tekijöitä elokuvan jälkeen järjestetyssä Q&A -tilaisuudessa. Halloween'15 oli katsojamääränsä puolesta jymymenestys, Bunny ja Texas myivät loppuun ja Hillsissäkin oli lähes 100 katsojaa! Jes, tästä on hyvä jatkaa!

Nähdään Dromessa taas 13-14.11.2015! Tykätkää Cinemadromesta facebookissa ja jakakaa tapahtumiamme!


Cinemadrome: Festivaalitraileri 2015 from Wacky Tie Films on Vimeo.

Kirjoittanut: Ville Lähde KLO 19:08

Tunnisteet: Christopher Lee, Commando, Predator, Enzo G. Castellari, Jess Franco, Sam Raimi, Friday the 13th, Tobe Hooper, Cinemadrome, Murhapukki, Machete, Dick Randall, Arnold Schwarzenegger, Serbian Film, Lucio Fulci

Ole ensimmäinen kommentoija